Avasin tänään kevään lenkkeilykauden pyrähtämällä vartin juoksumatkan kauempaan lähikauppaan. Oli mukava huomata, kuinka keveästi juoksu sujui, vaikka edellisestä kerrasta on aikaa; ilmoittauduin nimittäin viikko sitten taas Naisten Kymppiin.

Myös torstaina tuli urheiltua, sillä International Student Club järjesti käynnin Jungleparkiin, jonne oli puiden latvoihin rakennettu seikkailurata. Noin kolmekymmentä erilaista rataosuutta puusta puuhun, osa helppoja, osa tajuttoman vaikeita. Meillä oli turvavaljaat, joille tuli käyttöä kun osa porukasta putoili radalta - itse en tähän joukkoon kuulunut! Radan läpikäynti kesti lähes kaksi tuntia, ja seuraavana päivänä hauikset ja olkapäiden ja yläselän lihakset olivat hellänä.

Kesän saapumisen on huomannut muustakin kuin kuumista keleistä, nimittäin väen vähenemisestä. Ripotellen vaihtarit palaavat omiin kotimaihinsa, ja kalenteri täyttyy läksiäiskutsuista. Tiistaina kolme bretagnelaista arkkitehtiopiskelijaa piti omat läksiäispippalonsa, jotka alkoivat piknikillä asuntolan takana kohoavan mäen huipulla. "Kylmän sään" (+15C) takia paikalle vaivautui itse bretagnelaisten lisäksi vain heidän lähimmät ranskalaiset kaverinsa - sekä minä ja Epp. Pimeyden laskeuduttua sytytimme ison nuotion, jonka ympärillä istuimme fiilistelemässä, ja kun tämän päälle yksi lähtijöistä, Tristan, soitti nokkahuilulla bretagnelaista kansanmusiikkia, tunnelma oli jossain määrin maaginen.

Itse tulen kotiin 24.5. Vaikka lähtö tuntuu kaihoisalta, kotiin ja siihen, ettei tarvitse asua samassa huoneessa kenenkään espanjalaisen kanssa, on jo ikävä.