Hyvästelin tänään Lotan ja Mikaelin Litomyšlin bussiasemalla, josta he lähtivät kohti Prahaa, minä Brnoon. Kiitos kun kävitte, oli todella hauskaa! Ja sitten ajassa taaksepäin pari päivää...

Torstaina kiersimme lisää Brnota ja kävimme katsastamassa mm. Brnon vitutuksen pyhän kolminaisuuden: takapuolta näyttävä enkeli, saatanallinen kärrynpyörä ja vääntynyt tornikoriste. Näistä ensimmäisen tarina sijoittuu 1300-luvulle, jolloin Pyhän Jaakobin kirkkoa rakentavat kivenveistäjät olivat riidoissa Katedraalissa työskentelevien kolleegoidensa kanssa. Heidän kannanottonsa oli tämä:

Erään ikkunan päällä kirkon seinässä istuu siis enkeli näyttämässä takapuolta Katedraalin suuntaan. Toisessa vitutustarinassa kärrynpyöräntekijä oli lyönyt vetoa siitä, pystyykö hän kaatamaan puun, veistämään pyörän ja pyörittämään sen kaupungin keskustaan parikymmentä kilometria yhden päivän aikana. Pystyi! Pahaksi onneksi tämän jälkeen kaupungissa levisi huhu, että pyöräntekijä oli saanut avustusta itse Pirulta, jonka seurauksena kaikki hänen asiakkaansa kaikkosivat ja hän kuoli rutiköyhänä. Nykyään kärrynpyörä on näytillä kaupungintalolla, jonka seinässä on myös kolmannen tarinan todisteet. Seinäkoristeen viidestä reliefitornista Oikeutta kuvaavan patsaan päällä oleva on väännetty vinoon (kiviveistos? väännetty?), sillä työn loppuvaiheessa taiteilija sai tietää, että hänen palkkaansa oli yksipuolisesti päätetty leikata.

Näin täällä Brnossa. Kaupungintalon katosta löytyy myös täysimittainen täytetty Niilin krokotiili, anteeksi, siis Brnon lohikäärme. Nämä kaikki katsastettuamme oli aika kiivetä torniin.

...josta näkymät olivat hieman sumuisia mutta silti aika hienoja.

Kaupungintalolta jatkoimme Katedraalia sisältäpäin tutkimaan. Tämän 1300-luvulta peräisin olevan kirkon kello lyö muuten keskipäivää aina klo 11:00, sillä 1645 ruotsalaisten piirittäessä kaupunkia pänniintynyt kenraali Torstensson päätti hyökätä vielä viimeisen kerran ja luovuttaa, ellei kaupungin puolustus murtuisi puoleen päivään mennessä. Olisi varmaan murtunutkin, elleivät tsekit olisi soittaneet kelloja tuntia aikaisemmin... Täällä muuten jaksetaan aina muistuttaa ryöstelevistä ruotsalaisista historiasta puhuttaessa.

Olimme jo tekemässä lähtöä katedraalista kun kirkon opas lähestyi Mikaelia keskusteluaikeissa. En kuullut alkua keskustelusta (kuulema koski kirkon urkuja), mutta hetki sen jälkeen, kun liityin itse kuuntelemaan, opas esitteli itsensä kädestä pitäen meille kaikille, kiitti Luojaa siitä, että oli saanut kohdata meidät, otti käsistämme kiinni ja lausui semipitkän rukouksen. Amen! ja tsekithän ovat Euroopan vähiten uskonnollisin kansa kirkon jäsenyysprosentteja katsoen. Lähdimme hieman hämmentyneinä ottamaan aurinkoa katedraalin puistoon.

Perjantaina pyräilimme ympäri Etelä-Määrin (ja Pohjois-Itävallan!) maaseutua ja kävimme viinikellarissa sekä myöhästyimme viimeisestä bussista. Lauantaina tutustuimme Määrin henkeäsalpaaviin tippukiviluoliin, ja eilen kävimme jo aiemmin mainitussa Litomyšlissä, mutta näistä lisää myöhemmin.