Viimeisen parin päivän aikana on tullut istuttua yhteensä 20 tuntia bussissa. Syy tähän on, että piipahdimme Eveliinan, Villen ja Mikon kanssa Venetsian karnevaaleilla. Saavuimme torstain ja perjantain välisenä yönä ja lähdimme takaisin lauantai-iltana, eli aikaa ei ollut kovinkaan ruhtinaallisesti, mutta jo tässä ajassa näki paljon.

Ihmiskuhinaa San Marcon aukiolla riitti, ja osan siitä muodostivat karnevaaliasuihin pukeutuneet ihmiset, jotka vaelsivat ympäriinsä suurimpana tarkoituksenaan ilmeisesti, että muut ottaisivat heistä kuvia. Tämä toimikin, sillä ainakin hienoimpien pukujen ympärillä parveili jatkuvasti turisteja.

Karnevaaliasuihin pukeutuneet olivat ilmeisesti lähinnä tavallisia ihmisiä, jotka olivat halunneet panostaa enemmän. Panimme myös merkille, että monessa tapauksessa he olivat vanhempia ihmisiä. Päätin, että tänne tulen itse sitten joskus 70-vuotiaana. Saapahan ainakin osakseen paljon ihastelua, ja tuskin kovinkaan usein muulloin ihmiset kerääntyvät ympärille ihastelemaan.

Maskeja myytiin kojuissa San Marcon aukiolla sekä tämän lisäksi monessa kaupassa Venetsian alueella.

Minä ja Eveliina sekä ostamamme karnevaalimaskit.

Venetsia oli täynnä performansseja, kiertäviä bändejä, teatteria... Ilmeisesti jokainen itseään kunnioittava kulttuuritaho alueella oli tehnyt oman esityksensä. Perjantaina emme vielä tajunneet katsoa ohjelmaa, joten ihmettelimme kovasti spontaanilta vaikuttavia esityksiä.

Perjantai-iltana kokkasimme ruokaa itse asunnossa, jonka olimme vuokranneet aivan Venetsian keskustasta, puolivälistä Rialtoa ja San Marcoa. Tämä oli jälkeenpäin ajateltuna erinomainen päätös, sillä ruoka oli hyvää, sitä oli paljon, eikä se maksanut kuin murto-osan ravintolahinnoista. Jälkeenpäin lähdimme ihmettelemään drag-kilpailua, joka oli pettymys, sillä suurin osa osallistujista ei ollut tajunnut, että piukat housut eivät ole parhaat mahdolliset, jos haluaa esittää naista. Lantion puute tuli hieman liian selvästi ilmi.

Koska lähdimme lauantaina vasta illalla, mutta asunnosta piti poistua klo 11 mennessä, päätimme jättää tavaramme säilytykseen päivän ajaksi rautatieasemalle. Valitettavasti joku muukin oli keksinyt saman idean, ja saimme jonottaa jonkin aikaa. Tämän jälkeen jakaannuimme päiväksi, sillä minä ja Eveliina halusimme nähdä pienempiä saaria, kun taas Mikko ja Ville jäivät viettämään aikaa keskustaan.

Aloitimme San Michelen hautasaaresta, josta löysimme Igor Stravinskin haudan. Muitakin "tunnettuja" ihmisiä oli kyltitetty, mutta emme tunnistaneet heistä ketään, joten vaelsimme ympäriinsä päämäärättömästi.

Osa haudoista oli 1800-luvulta, mutta uusimmat haudat oli sijoitettu hyvin modernin oloiseen hautarakennukseen.

Ihmettelimme hetken sitä, miksi yhdessä osiossa kaikilla haudoilla oli valkeat ristit, kunnes tajusimme katsoa risteissä olevia valokuvia: kaikki olivat nunnia.

Muranon saaressa kiertelimme pikkukujia kunnes löysimme kivan ravintolan kanaalin varresta, jossa nautimme lounasta. Tämän jälkeen kiertelimme lasikauppoja, ja päädyin ostamaan vyön lasisella soljella sekä kaulakorun.

Palatessamme takaisin aurinko alkoi jo laskea.

Ostimme eräästä kojusta maistiaisiksi karamelliomenan ja suklaabanaanin. Hyviä olivat!

Campo Santa Margheritalla oli illalla "Enkelit ja demonit" -tuliesitys, jossa osa esiintyjistä käveli valtavilla puujaloilla.

Demonit muodostavat tulesta kasvot.

Tulishown jälkeen suuntasimme rautatieasemalle, jossa tapasimme pojat ja nappasimme laukkumme. Tämän jälkeen bussilla Mestreen eli Venetsian rannikko-osioon, josta jatkoimme StudentAgencyn bussilla takaisin Brnoon. Bussi saapui perille klo 07:30 sunnuntaiaamuna, ja totesimme, että taidamme tarvita vielä pari tuntia unta huonosti bussissa nukutun yön jälkeen.