Kun tulin ensimmäistä kertaa huoneeseeni, tältä se näytti. 24h myöhemmin sain aikaiseksi purkaa pakaasit ja käydä Ikeassa hakemassa sisustusrompetta. Lopputulos:

(Ok, huijasin. Ensimmäinen kuva on otettu huoneeni toisesta sängystä, jossa yhäkään ei muuten asu ketään.)

Olen aika tyytyväinen huoneeni nykyiseen tilaan. Aika. Vielä voisin hankkia verhot ikkunoihin sekä teetättää valokuvia - paljon valokuvia! - kavereista ja paikoista, joita voi sitten liimata seinään teipinjämien päälle. Lamppukaan ei olisi pahitteeksi, mutta se taitaa olla jopa IKEA-hinnoin liian kallis investointi parin kuukauden asumiseen.

Kielikurssi tänään meni kaikinpuolin hyvin: tuntui siltä, että opin jotain, mutta tärkeämpää, tutustuin ihmisiin. Kävimme yhdessä lounastamassa paikallisessa pubissa. Lounaaksi söin jotain "perinteistä tsekkiläistä" varpusta sekä tuopin kaljaa, yhteensä 3 euroa. Myöhemmin alakerran opiskelijaräkälässä kalja maksoi peräti 17 korunaa - noin puoli euroa. Mitä hittoa, köyhät suomen opiskelijat, tänne vain elämään niin opintotuki kerrankin riittää.

Samaisessa opiskelijaräkälässä oli labratakeista päätellen meneillään kemistien pippalot. Kävimme siellä suomalaisella iskuryhmällä: minä, Ville, Mikko, Anna ja Juha. Kaksi Otaniemestä, kaksi Tampereelta ja yksi Jyväskylästä. Oli hassua olla selvinpäin baarissa, kun kaikki ympärillä olivat tukevassa humalassa ja pomppivat ympäriinsä, tekivät kuperkeikkoja ja leikkivät jotain "leikkejä", jotka oli selostettu tsekiksi, mutta jotka sisälsivät mm. kaljan pillillä juontia ja lasin pohjalla olevien pillerien noukkimista lautaselle.