Klo 09.15. Teen aamupalaa hätäisesti keittiössä. Silmääni sattuu taas sama sitruunanpuolikas, joka on lojunut pöydällä metallisen purkinkannen päällä jo monta viikkoa. Koska se on ollut siinä jo monta viikkoa, se on ällöttävän vihreä ja homeinen. Totean, että nyt tuota sitruunaa on katseltu jo tarpeeksi kauan ja nakkaan roskiin.

Klo 15.00. Huomaan keittiön pöydällä tämän:

Pilkottu sitruunanpuolikas. Vedessä. Lasipurkissa, jonka kannen päällä se toinen puolikas oli. Ällöttävät homerihmastot veden pinnalla. Ja samassa muistan, että mongolialainen kämppikseni taisi säätää keittiössä kolme viikkoa sitten, jonka seurauksena sitruunat ilmaantuivat keittiöön.

Taisin juuri heittää roskiin kämppikseni käytännön tiedekokeen aiheesta "Sitruunan homehtuminen vedessä ja ilmassa".

Klo 20.45. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmemmaksi tulen siitä, että sitruunoilla oli pakko olla jokin syy olemassoloonsa. Meinaan kaivaa sitruunanpuolikkaan roskista, mutta joku on jo vienyt roskat. Kai se nyt sitten oppii säilyttämään vastaavia projektejaan omassa huoneessaan keittiön sijasta.