Brnon ikioma UNESCOn maailmanperintölistakohde, Villa Tugendhat, on menossa 2-4 vuotta kestävään remonttiin ensi kuussa, joten päätimme pienellä porukalla käydä katsomassa sen vielä kun ehtii. Kierroksella tuli vähän taidehippi olo, koska kaikki muut olivat arkkitehtiopiskelijoita. Maailmanperintölistalle tämä talo päätyi, koska tämä saksalaisen arkkitehdin Ludwig Mies van der Rohen 1930-luvulla suunnittelema talo on (ilmeisesti) yksi modernin arkkitehtuurin merkittävimpiä teoksia.

Talo sijaitsee Černá Polen kukkulan laella, josta on upeat näkymät kaikkialle, sikäli kun yksityisyyttä varjelevat puut eivät peitä näkymiä. Kaukaisuudessa siintää Špilberkin linna, ja päätimme, että käymme joku ilta katsomassa näkymiä myös toiseen suuntaan linnakukkulalta, sillä talo on iltaisin valaistu.

Perheen makuuhuoneet olivat yläkerrassa, ja hienoin osio talossa oli valtavat ovet. Ne olivat normaaleja ovia leveämpiä ja ylettyivät kattoon saakka, jotta "ilma ja valo pääsee kiertämään vapaasti". Muuten yläkerrassa ei paljoa mitään ollut, sillä natsit aika lailla onnistuivat tuhoamaan kaiken irtaimiston sekä paljon epäirtaintakin tavaraa talosta - Tugendhatien perhe oli juutalaisia - ja nyt remontin yhteydessä talo on tarkoitus saattaa alkuperäiseen kuntoon.

Alemmassa kerroksessa taloa seinät oli tehty kokonaan lasista, jotta raja ulko- ja sisätilan välillä hämärtyisi, ja ikkunat sai jopa laskettua kokonaan lattian alle! Siis mekanismilla, joka on tehty vuonna 1930, melkein 80 vuotta sitten, ja natseista huolimatta se toimii yhä. Talon tekniikka oli muutenkin ihmeellistä: seinässä oli elokuvaprojektori, ja ikkunan eteen sai laskettua kankaan, jotta perhe pystyi katsomaan elokuvia - aikana jolloin televisiota ei ollut vielä kodeissa. Lämmitys taas hoidettiin kiertoilmalla, ja ilma suodatettiin moneen kertaan ennen taloon päästämistä. Talon sisälämpötilaa taas pystyi kontrolloimaan asteen tarkkuudella. Kaiken kukkuraksi talossa oli hissi.

Arkkitehti halusi suunnitella talon kokonaisvaltaisesti, joten itse talon lisäksi hän suunnitteli ovenkahvat, ikkunapuitteet, jopa irtaimiston. Tämä oli talon ainoa huonekalu, jonka ottaisin mielelläni omaan kotiini: Brno-tuoli. Taustalla näkyy onyksistä tehty seinä, ainoa sellainen maailmassa, jonka kustannukset olivat rakennushetkellä 15% koko talon kustannuksista. Itse talo taas maksoi yhtä paljon kuin 40 tavallista taloa tuohon aikaan.

Ruokapöytää on käytetty paljon muuhunkin kuin perheen ruokailuun. Esimerkiksi Tsekin ja Slovakian presidentit allekirjoittivat 90-luvun alussa sopimuksen, joka erotti kaksi valtiota toisistaan, tämän pöydän ääressä. Tilaa vuokrataan ulkopuolisiin tilaisuuksiin, ja joka kesä täällä pidetään monet häät.

Illalla vietimme Eveliinan synttäreitä keskiaikaisessa ravintolassa keskustassa. Olemme kaikki olleet täällä vain kuukauden, mutta koska kaikki ovat jättäneet omat kaverinsa kuka mihinkin maahan, juhlimme synttäreitä kuin vanhat kaverit.