Täällä on tullut huomattua, että opetuksen taso saattaa yhdenkin koulun sisällä vaihdella erinomaisesta aivan kauheaan. Ensimmäisestä hyvä esimerkki on molemmat IT-osastolla käymäni kurssit. Multimedia-kurssin luento oli tasokas, ja luennoitsija aktiivisesti kyseli opiskelijoilta, ymmärsivätkö nämä. Eivät. Luennoitsija ei siirry eteenpäin ennen kuin asia on selvä ja piirtää havainnollistavia kaavioita taulun täyteen. Lisää tällaista!

Graafisen javan ohjelmointikurssin luento oli vielä parempi. Ilmeisesti kurssin lähtöoletus on, että opiskelijoilla on C/C++-tausta, ja osalle tämä saattaa olla ensi kosketus Javaan; itse taas olen ohjelmoinut lähinnä Javalla, ja yhden C-kurssin olen räpiköinyt läpi. Tältä pohjalta luulisi, että ensimmäinen luento, jossa käytiin läpi Javan perusolemus ja peruskomentoja, olisi ollut helppo tai tylsä, mutta ei! Luennoijana toimiva pitkätukkainen nuori hippi veti ehdottomasti parhaan ja tyhjentävimmän ohjelmointiluennon, mille olen ikinä osallistunut - ja olen sentään käynyt TKK:lla kolme vai neljä ohjelmointikurssia. Monta kertaa luennon aikana koin ahaa-elämyksiä - "Ai noinko toi toimiikin? Ai tämäkin on mahdollista?" - ja lopulta oikeastaan olin hyvin vihainen. Jos TKK:n luennoitsijat olisivat joskus aikoinaan vaivautuneet pitämään samanlaisen luennon sen sijaan, että puhuvat vähän olioista ja sen jälkeen olettavat, että ihmiset joko osaavat perusteet tai ottavat niistä itse selvää (Jälkimmäisen olen jopa kuullut eräältä luennoitsijalta selitykseksi siihen, kun tivasin, miksei syntaksia tai perusoperaatioita käydä läpi tunneilla ollenkaan! Opi nyt siinä uimaan kun ei näytetä sammakkopotkua!), niin kuinkakohan paljon hikeä, verta ja hukkaanheitettyjä joululoman välipäiviä siinäkin olisi säästynyt.

Sitten se toinen ääripää. Luulin, että se olisi ollut tämä Tsekin historiaa, kulttuuria ja mitälie käsittelevä humanistikurssi, jonka aihepiiri vaikutti etukäteen kiinnostavalta, mutta toteutus harmillisesti ei aivan yllä tähän. Luennoitsija puhuu englantia aksentilla, josta on vaikea saada selvää, ja puolet ajasta lukee kalvoista tekstiä, josta näkee aivan selvästi, että se on kopioitu jostain netistä, koska luennoitsija ei osaa lausua puoltakaan sanoista lähimainkaan oikein. Ja jaetaan tunnilla jotain paperilappuja, ohjeistetaan että "kirjoittakaa siihen vaikka Tsekin isoimmat kaupungit", eikä sitten käydä näitä missään vaiheessa läpi tai viitata niihin enää uudestaan. Mutta Ville kertoi vielä paremmasta tapauksesta rakennustieteen osastolla, jossa kurssia mainostetaan englanninkielisenä. Luennoilla luennoitsija lukee englanniksi tasan englanninkielisen tekstin, joka lukee kalvoissa, ja jatkaa tämän jälkeen selostusta tsekiksi. Mitä!

Tämän kaiken opetus: tänne kannattaa ehdottomasti tulla opiskelemaan tietotekniikkaa, sillä tarjottu opetus vaikuttaa päihittävän TKK:n tietotekniikan opetuksen 10-0. Mistään muusta ei sitten kannatakaan mennä takuuseen...

Onneksi "hienoja" luentoja on tarjolla täällä myös varsinaisen opetuksen ulkopuolelta, nimittäin tiistai-iltaisin aina vuorollaan kahden maan ulkkarit esittelevät omaa maatansa, ja koska suomalaiset tunnetusti ovat luottokansaa ja luterilaisella työmoraalilla varustettuja, meidät oli laitettu ensimmäiseksi. (Ihan totta, tämä oli kuulema selitys.) Niinpä vietimme maanantai-illan huoneessani valmistellen kalvoshowta toinen toistaan huonompien läppien siivittämänä, ja tiistaina astuimme lavalle sitä esittämään. Kalvoissa mm. käsittelimme aihetta "Finland beating the crap out of world" sisällissodan, toisen maailmansodan ja lapin sodan kautta onnistuen nälvimään sekä venäläisten sodanjohdollisia taitoja että saksalaisten ainaista häviämistä; kerroimme Berlusconin ruokakritiikistä Suomea kohtaan ja siitä, kuinka Suomi voitti pizzantekokilpailun pizzalla nimeltä Berlusconi ("Berlusconi, go fuck your mother!!"); esittelimme itsemurhalukuja ja hukkumistilastoja; havainnollistimme sitä, kun Jarkko Ruutu taklaa tsekkiläisen tähtipelaajan Jaromir Jagrin; paljastimme joulupukin oikean olinpaikan ja sen, kuinka pihalla norjalaiset ja jenkit ovat; kerroimme Helsingin hintatasosta höystettynä kuvalla koiravaljakoista ("Taxis of Helsinki"); esittelimme suomalaista naiskauneutta Mervi Tapolan ja Johanna Tukiaisen muodossa; luettelimme parhaita urheilulajejamme (suofutis, saappaanheitto, eukonkanto); kehuimme suomalaista kuselta maistuvaa Lappari-kaljaa; ja näytimme peräti kaksi kalvoa kauniista suomalaisesta luonnosta. Jälkeenpäin oli vähän epämääräinen olo siitä, tajusikohan porukka kuinka hyvin esityksen huumoripuolta, mutta ainakin pohjoismaalaiset ja baltialaiset tulivat kehumaan.

Meidän jälkeemme esiintyi Italia, joka kehui 15min ruokakulttuuriaan ja jalkapallomenestystään - jälkimmäisen yhteydessä esiintyi piikittelyä Suomen jalkapallomenestyksestä ilmeisesti vastaiskuna pizzahuomiolle - ja näytti puoli tuntia kuvia kauniista rannoista ja hienoista raunioista. Esityksen kantavana voimana oli usein toistettu kommentti "Please, you must come here on holiday!" ja tässä kohtaa mietimme, olimmekohan antaneet omassa esityksessämme kenellekään yhtään syytä tulla piipahtamaan maassamme. Eipä sellainen toisaalta ollut meidän agendallamme.