Lauantaina minä, Ville, Epp, slovenialainen Vedran ja portugalilainen Filipe lähdimme aivan liian aikaisin kohti Olomoucia, Määrin vanhaa pääkaupunkia kunnes ruotsalaiset tuhosivat sen 30-vuotisessa sodassa ja valta siirtyi Brnoon. Kolejnílta piti lähteä jo puoli yhdeksältä, jotta varmasti ehtisimme 9.18 junaan ja ostaa sitä ennen liput. Lopulta juna oli 15min myöhässä eikä lipputiskilläkään ollut jonoa, joten meille jäi runsaasti aikaa hytistä kylmällä laiturilla ja marista vähistä yöunista.

Olomouciin saavuttuamme jätimme tavaramme Poet's Corneriin, joka muuten oli ehkä ihanin ja kodinomaisin hostelli, jossa olen koskaan ollut, ja jonka omistaja Katy kertoi meille nopeasti parhaat suositukset siitä, mitä kaupungissa kannattaa tehdä päivässä. Aloitimme kävelemällä parin korttelin päähän päätorille, jolla sijaitsi Pyhän kolminaisuuden pylväs, maailman suurin barokkityylinen patsaskokonaisuus. Olihan se aika iso.

Torilla oli kaupungintalon seinässä astronominen kello, joka on aika samanlainen kuin Prahan vastaava, paitsi että tämä tuhoutui osittain toisen maailmansodan pommituksissa... joten kommunistit tekivät siitä kommunistikellon! Kellon mosaiikit kuvaavat työläisiä sekä kommunistien suuria saavutuksia (ooh, tiedemies!). Puolen päivän show oli pettymys: kukko liikutti siipiään ehkä 2cm ja patsaat pyörivät niin hitaasti, että liikettä tuskin huomasi.

Vasemmalta Vedran, Epp, Ville ja Filipe. Kellon jälkeen lähdimme lounastamaan, jossa oma hauskuutensa oli yrittää tulkata Filipelle ruokalistaa. Muut osaamme jo jollain tasolla tulkata tsekinkielisiä ruokalajien nimiä, mutta Filipelle tuotti vaikeuksia saada selvää edes englanninkielisestä ruokalistasta, jossa oli sanoja kuten gulash, sausage tai sirloin, koska hän on opiskellut lähinnä ranskaa ja espanjaa.

Seuraavaksi käväisimme Pyhän Mikaelin kirkossa, jonka barokkisisustus oli astetta pröystäilevämpi. Ensivaikutelma meillä kaikilla oli "wau", sillä joka paikka oli täynnä lehtikultaa ja marmoria.

Kirkon jälkeen kävelimme pieniä rappusia pitkin vanhojen kaupungin muurien ulkopuolelle Bezručovy sadyn puistoon. Kävelyreiteillä näkyi tsekkiperheitä lauantaikävelyllä, ja vaikka lämpöä ei paljon ollutkaan, auringon paiste toi tunteen keväästä.

Kiersimme kaupunkia puistoa pitkin kunnes pääsimme Pyhän Václavin katedraalille.

Katedraali itsessään ei ole aito goottilainen rakennus, sillä se on rakennettu monesti uudestaan aikojen saatossa. Sisäpuoli oli jonkinasteinen pettymys, emmekä edes löytäneet mainostettua kryptaa.

Katedraalin vieressä oli Arkkidekaanin museo, nimetty näin sillä museo sijaitsi arkkidekaanin entisessä palatsissa. Museossa oli paljon keskiaikaisia veistoksia ja renesanssimaalauksia, jotka eivät meitä hirveästi jaksaneet kiinnostaa, sillä selittäviä tekstejä oli vähän, ja toisaalta emme halunneet viipyä kovinkaan kauaa, joten emme ottaneet audioguideja.

Museosta ulos tullessamme totesimme, että nyt olemme nähneet käytännössä Olomoucin tärkeimmät nähtävyydet. Sen sijaan kaupungista löytyi pari panimoravintolaa, joiden oluita lähdimme maistelemaan. Illalla löysimme opiskelijabileet, joissa oli myös vaihto-opiskelijoita, ja taas löytyi lisää suomalaisia. Ilmeisesti Tsekeissä on vaihdossa Prahan ulkopuolella tällä hetkellä noin 20 suomalaista, Prahassa varmaan toinen mokoma.