Sain tänään valaistuksen: paikallinen ruoka nyt vaan on todella lihottavaa ja epäterveellistä, eikä siitä pääse mihinkään. Lisäksi muistin, että tykkään ruuanlaitosta. Tästä luonnollinen johtopäätös oli kotiruoan teko lounaaksi, joksi valikoitui Trendin ohjeen mukaan tabboulah eli couscousta tomaatilla, punasipulilla, paprikalla, persiljalla ja erinäisillä mausteilla. Ohjeen mukaan olisi pitänyt olla minttua ja korianteria, mutta kumpaakaan ei paikallisesta kaupasta löytynyt kuivattuina. Sen sijaan kuivattua meiramia ja kuminaa oli yhteensä noin metri ja loput maustepussit olivat valmiita sekoituksia: "lihapata", "kiinalainen wok" tai "lihapullat". Kukaan ei ole ilmeisesti ajatellut täällä, että kuluttaja voisi haluta itse päättää oman ruokansa maustamisesta.

Iltapäivällä kävin läpi kertyneitä kuvia ja sain prosessoitua peräti yhden päivän verran Lotan, Mikaelin ja minun reissua. Siispä ajassa taaksepäin yli viikon päähän perjantaille, jolloin lähdimme aikaisin aamulla kohti Mikulovin kylää. Kylä oli rakentunut kukkulalle, jonka laella oli ihan kiva barokkilinna. Linnaan pääsi tutustumaan ohjatulla turistikierroksella, joita oli tunnin välein: odotimme siis 55 minuuttia ja olimme ainoat asiakkaat, eikä opas puhunut kuin pari hassua sanaa englantia.

Linnan kellarista löytyi Euroopan toiseksi suurin viinitynnyri, joka oli rakennettu sinne yli sata vuotta sitten. Tynnyriin mahtuu noin 100 000 litraa viiniä, eikä se mahtuisi kokonaisena ovesta ulos. Tynnyrin innoittamana vuokrasimme pyörät tarkoituksena tutustua johonkin lähiseudun viinitilaan.

Koska Lotta ja Mikael eivät olleet käyneet Itävallassa aiemmin, ja Mikulov sijaitsi pari kilometria rajasta, reittivalintamme oli aika selvä. Poljimme siis Itävallan puolelle, ihastelimme maisemia ja nautimme ensimmäisessä (ja viimeisessä) vastaan tulevassa pubin tapaisessa lounaan sekä vehnäoluet, joita Tsekeistä ei pahemmin löydy.

Sää oli vaihteleva: ajoittain aurinkoinen, suurimmaksi osaksi pilvinen ja vartin verran yhdessä kohtaa ripotteli. Totesimme, että oli juuri oikea keli pyöräreissulle, sillä ei tullut kuuma eikä kylmä. Ilmeisesti tsekit eivät tätä olleet tajunneet, sillä olimme ainoat pyöräilijät, ja pyörävuokraamon täti oikein ihmetteli, että miten te nyt tänään haluatte mitään vuokrata kun "It's not good weather". Yllä olevassa kuvassa muuten näkyy horisontissa yhteensä ehkä 15 tuulimyllyä. Tsekin puolella tuulimyllyjä ei taida olla ainuttakaan.

Yhdessä kohtaa kulkemamme peltojen keskellä menevä pikkutie kävi aivan rajan tuntumassa, ehkä jopa pari metriä Tsekkien puolella, ja palasi sitten takaisin Itävallan puolelle. Tästä huomioksi oli yksi ainut kyltti, ja tien kummallakin puolella peltoaukiot jatkuivat pitkälle. Kävi mielessä, että mitenköhän 30 vuotta sitten, kun rautaesiriippu kulki tämänkin peltotien poikki.

Vihdoin neljän maissa iltapäivällä saavuimme takaisin Tsekkien puolelle Valticen kylään, josta Mikulovin turisti-info oli poiminut meille viinikellarin, jossa voisi käydä. Pelkäsimme, että olisimme jo liian myöhässä ja kellari olisi mennyt kiinni illaksi, mutta paikalliset kertoivatkin meille sen vasta avautuvan viideltä, joten odottelimme auringossa parikymmentä minuuttia. Olimme viinikellarin illan ensimmäiset asiakkaat - ja ensimmäisen puolen tunnin ajan myös ainoat - jonka ansiosta viinikellarinpitäjä kierrätti meitä innoissaan kellarin jokaisessa kolkassa ja näytti myös joitain "Off Limits" -alueita.

Viinikellarinpitäjä oli eläkkeellä oleva entinen paikalliskoulun liikunnanopettaja Vladimir, joka oli harrastanut viinejä pienestä pitäen. Aluksi hän totesi osaavansa "No English" ja tiedusteli meiltä, osaammeko saksaa. Mikael vastasi osaavansa hyvin vähän, ja hän naurahti että joo, hyvin vähän hänkin osaa. Kun yritin kommunikoida takaisin alkeellisella tsekillä, hän innostui ja selitti meille ummet ja lammet asiaa, josta reilusti yli puolet meni meiltä ohi, ja siitä toisestakin puolesta emme olleet ihan varmoja. Joka tapauksessa erittäin mukava mies, ja sainpa minä treenattua tsekin puhumista aidossa tilanteessa: mikä sinun nimesi on? Mistä olet kotoisin? Kuinka monta kertaa noita fraaseja edes tulee käytettyä vieraassa kielessä...

Viineistä voi sanoa sen verran, että punaviinit eivät olleet mitään erikoisia, mutta valkkareiden joukosta löytyi todella hyviä yksilöitä. Päädyimme ostamaan kassit täyteen tuliaisia, josta Vladimir oli erittäin innoissaan. Paluumatka kesti odotettua pitempään, koska olimme väsyneitä päivän polkemisesta, ja lopputulos oli että palattuamme Mikuloviin viimeiset julkiset yhteydet Brnoon olivat jo menneet. Olimme vähän huolissamme, kunnes keksimme kysyä, kuinka paljon taksi maksaisi: noin 40 euroa. Totesimme että ei paha, mutta syömme ensin, ja päädyimme nauttimaan erittäin herkullisen aterian pyöriä vuokraavan hotellin ravintolassa ennen kotimatkaa.

Siis saldona: 32 kilometria pyöräilyä, pari pulloa valkkaria ja pari pulloa skumppaa Lotalle ja Mikaelille, 40 euron taksimatka kotiin keskellä yötä, pieni hiprakka Vladimirin maisteluannoksista viiniä sekä kipeä takapuoli. Ei paha suoritus yhdeltä päivältä.

Laitoimme tänään vihdoin Iiron kanssa webcamit ja Skypen kuntoon ja totesimme, että Iiron mokkulan kaista riittääkin ihan hyvin Skypekäyttöön, joten olimme ihan turhaan jättäneet säätämättä aikaisemmin. Siis jos joku haluaa tänne soittaa, minut löytää Skypestä käyttäjänimellä muorra.