Viimeinen viikko on tullut vietettyä aika pitkälti sisätiloissa kouluhommia tehden, vaikka ulkona paistaa aurinko ja mieli tekisi ulos. Kaiken kukkuraksi ikkunani alle on parikin kertaa kuluneella viikolla pystytetty festarit. Keskiviikkona oli joku urheilutapahtuma, jolloin musiikki soi koko päivän ja tsekit kilpailivat soutulaitesoudussa, aerobikissä ja pallonpompotuksessa.

Eilen sentään kävin paikallisessa taiteiden yössä, Brnon Museoiden Yössä. Aloitimme Annan kanssa käymällä planetaariossa, jossa suuren salin löytäminen vei sen verran aikaa, että saavuimme sen eteen vasta kaksi minuuttia shown alun jälkeen, emmekä jaksaneet odottaa 45 minuuttia seuraavan ohjelman alkua. Koska kaikki muu ohjelma oli tsekiksi eikä vakuuttanut ymmärrettävyydellään, suuntasimme puistoon kaljalle. Siinä istuskellessamme paikalle kaarsi neljä maasturia peräkärryjen kanssa, ja saimme seurata mielenkiintoista näkyä...

Tästä jatkoimme Määriläiseen galleriaan katsomaan paikallista 1900-luvun taidetta. Galleria oli tupaten täynnä, ja yhdessä huoneessa sai askarrella paperilennokkeja ja lennättää niitä ympäri huonetta. Näyttelyssä lempitauluni oli František Janoušekin Tuulinen maisema. Surrealismi on yllättäen lempitaidesuuntaukseni.

Kävimme vielä katsastamassa Brno House of Artin, jossa DJ soitti sisäpihalla musiikkia, porukka joi kaljaa ja taiteilijat myivät käsitöitään (ja minä sain bisnesidean seuraavaan teekkaritapahtumaan), ennen kuin suuntasimme terassille päivälliselle ja tästä Casino Live Tipiin. Olimme edellisenä päivänä käyneet Annan kanssa kysymässä, näyttävätkö he isoilta screeneiltään Euroviisut, ja työntekijän vastaus oli, että tätä ei oltu vielä päätetty. Logiikkani oli, että jos keräämme 20 hengen porukan, niin totta kai näyttävät. Keräsimme siis porukan, marssimme sisään, ja kysyimme huoneesta, jossa istui 0 asiakasta, miten olisi Euroviisujen kanssa. Vastaus: ei! Alkuällistyksen jälkeen yritimme epätoivoisesti löytää keskustasta jotain paikkaa, joka viisut olisi näyttänyt, mutta tuntui siltä, että tsekit olivat todella ylpeitä siitä, etteivät katso viisuja, ja mikään baari ei suostunut niitä näyttämään. Lopulta hajaannuimme, kaikkia pänni jokseenkin paljon ja minä ja ranskalaiset Anton ja Anatol lähdimme katsastamaan museoyön loppuja tapahtumia.

Poikkesimme vihannestorilla seuraamassa taikuriesitystä, kiipesimme Špilberkin linnaan katsomaan ilotulituksia ja spottasimme jotain todella erikoista...

Brnon kaupunki oli jättänyt suljetulle kadulle monta isoa säkillistä pieniä neliskulmaisia kivetyskiviä, ja ohikulkijat olivat ilimeisesti ilman sen suurempaa tyrkkimistä mihinkään suuntaan ryhtyneet luoviksi. Tie oli monen sadan metrin alueelta erilaisten taideteosten peitossa, kun ohikulkijat olivat rakentaneet torneja, taloja...

...colosseumin...

...kirjoittaneet lempibändinsä nimen asfalttiin.. Ehkä erikoisin teos oli yli kolme metriä korkea torni, jossa jäimme vain miettimään, miten tornin yläosa oli oikein tehty.

Nyt samaan syssyyn kerron vähän kahden viikon takaisesta vanhempien visiitistä. Torstaina katselimme vähän Brnota ja perjantaina kävimme autolla katsomassa Muchan slaavilaisen eepoksen jättimäisiä tauluja. Lauantaina sen sijaan lähdimme jo aikaisin aamulla Etelä-Böömiä kohti, ensimmäisenä pysäkkinämme Telčin linna ja sen vanha kaupungintori.

Telčissä hienoa oli suuri tori, jonka laidalla olevat talot olivat kaikki kauniisti vanhan näköisiä, eikä joukkoon ollut eksynyt yhtään kommunistiajan rotiskoa.

Linnakierroksen ja lounaan jälkeen kiipesimme vielä linnan vieressä olevan kirkon torniin ihastelemaan näkymiä. Kiipeäminen oli jossain määrin pelottava, sillä rappuset ja tornin rakennelmat eivät todennäköisesti olisi täyttäneet suomalaisia turvamääräyksiä.

Tästä lähdimme eteenpäin kohti České Budějovicea ja Budweiserin tehtaita, mutta matkalla pysähdyimme kuitenkin nopeasti Třeboňissa, jossa oli meneillän jonkin sortin kesäfestarit, ja keskusta oli täynnä porukkaa. Vanhan keskustan vieressä olevat puutarhat olivat kuitenkin mukavan hiljaisia lyhyelle kävelylle.

Budweiserille saavuttuamme saimme tietää, että unkarilainen ryhmä, jonka mukaan olimme ajatelleet lyöttäytyä, olikin vaihtanut kierroskielensä englannista tsekiksi. Näin ollen suurin osa puheesta meni ohi korviemme ja jouduimme pärjäämään pienten infolappusten kanssa.

Kierroksessa käytiin katsomassa kaikki oluen tuotantovaiheet ja lopussa maisteltiin panimon olutta. Eli aika standardi panimokierros. Lopussa iskä sai hienomman lasin kuin kaikki muut, koska kierroksen opas halusi jotenkin hyvittää meille vääränkielisen kierroksen.

Vihdoin kuuden maissa saavuimme Český Krumloviin, jossa yövyimme pensionaatissa, joka oli rakennettu vanhaan linnanmuurin vahtitorniin. Český Krumlovin kaupunki on päätynyt UNESCOn maailmanperintölistalle, koska se on Tsekin kaunein kaupunki, ja tämä on helppo uskoa.

Söimme iltaruokaa mustalaisravintolassa (onko se nyt poliittisesti korrektisti roma vai romani, en koskaan muista...), jonka pasta oli aika mielenkiintoista, ja tämän jälkeen kävimme teellä hippiluolassa, jonka äiti oli löytänyt.

Teelista oli pienen kirjan kokoinen, ja jokaisesta teelaadusta oli tarkat selostukset, joten totta kai valitsin kaikkein omituisimman kuuloisen. Kyseessä oli kiinalainen "kahviakin mustempi" tee, joka tehtiin pari senttiä halkaisijaltaan olevasta karvapallosta ja joka tuoksui ja maistui... kalalta. "Ihan okei", mutta en todellakaan kotiin ostaisi. Äiti sen sijaan osti sata grammaa lapsang souchongia, jota löytyi monen kilon pussi teekaapin kätköistä.

Tämän jälkeen äiti painui nukkumaan, mutta me menimme iskän kanssa vielä Eggenbergin pienpanimoon maistelemaan paikallisia oluita ja löysimme yllätykseksemme lasinaluset, joissa oli Eggenbergin syntytarina - suomeksi! Ennen lähtöämme iskä kysyi baarimikolta, olisiko heillä puhdasta lasinalusta annettavaksi matkamuistoksi, jolloin baarimikko antoi hänelle noin kymmenen lasinalusta sekä selityksen, että Eggenberg vie oluitaan Suomeen.

Seuraavana aamuna kävimme ennen lähtöämme katsastamassa vielä kaupungin linnan, joka oli aika valtavan kokoinen, ja josta näimme vain puolet kierroksellamme. Linnassa oli myös kaunis torni, jonne kiipesimme maisemia katsomaan.

Linnan vallihaudassa tepasteli kolme karhua, ja opaskierroksella selvisi, että karhuja on pidetty linnan valllihaudassa 1500-luvulta saakka. Linna olikin täynnä karhuntaljoja

Opaskierroksen jälkeen kävimme vielä katsastamassa linnan puutarhat, jonka jälkeen suuntasimme takaisin autolle ja lähdimme paluumatkalle Brnoon.

Päätimme pysähtyä matkan varrella lounaalle Táboriin, joka oli toiminut hussilaisten sotilaallisena keskuksena hussilaissotien aikaan. Tábor oli kapeiden kujien labyrintti, joka oli rakennettu korkean kukkulan huipulle, joten oli helppo uskoa sen sotilaallinen merkitys. Lounastimme kreikkalaista salaattia keskustorin kupeessa olevassa kahvilassa.

Brnoon saavuttuamme iskä kävi palauttamassa auton kun taas me äidin kanssa jätimme laukut juna-asemalle ja ostimme liput Bratislavan junaan. Tämän jälkeen lähdimme The PUBiin aikaiselle päivälliselle.

The PUBin eli The Pilsern Urquell Barin erikoisuutena on jokaisessa pöydässä olevat pilsner-hanat, joista asiakkaat voivat itse annostella juomansa. Hana seuraa kulutusta, ja jokainen voi ohessa olevasta näyttötaulusta tallettaa lukemat omaan piikkiinsä. Lisäksi myös ruoka tilattiin näyttötaulusta näppäilemällä.

Tietenkin kun kulutusta pystyi mittaamaan, se myös kerrottiin muille. The PUBeja on ympäri Tsekkiä monessa kaupungissa, ja isolta screeniltä pystyi seuraamaan oman pöytänsä kulutusta suhteessa muihin pöytiin oman baarin sisällä tai ympäri maata. Ainakin iskään tämä tepsi, alla siis kuva tilanteesta, kun iskä täytti tuoppinsa vain päästäkseen Karlovy Varyn pöytä nro 9:n edelle.

Päivällisen jälkeen suuntasimme asemalle, jossa kerrottiin, että juna oli 20 minuuttia myöhässä. Istuimme siis asemakahvilaan odottamaan, mutta kävin silti viiden minuutin välein tarkistamassa tilanteen, mikä oli hyvä, sillä yhtäkkiä 5 minuuttia junan ilmoitetun lähtöajan jälkeen tulikin tieto, että juna onkin vain 15 minuuttia myöhässä. Eli jos olisimme odottaneet rauhassa siihen 20 minuuttiin, olisimme myöhästyneet. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja vanhemmat pääsivät junaan. Kiitos kun kävitte, oli todella hauskaa!