sunnuntai, 17. toukokuu 2009

Museoiden yö ja pikkukaupunkien päivät

Viimeinen viikko on tullut vietettyä aika pitkälti sisätiloissa kouluhommia tehden, vaikka ulkona paistaa aurinko ja mieli tekisi ulos. Kaiken kukkuraksi ikkunani alle on parikin kertaa kuluneella viikolla pystytetty festarit. Keskiviikkona oli joku urheilutapahtuma, jolloin musiikki soi koko päivän ja tsekit kilpailivat soutulaitesoudussa, aerobikissä ja pallonpompotuksessa.

3538313283_04dd58568f.jpg

Eilen sentään kävin paikallisessa taiteiden yössä, Brnon Museoiden Yössä. Aloitimme Annan kanssa käymällä planetaariossa, jossa suuren salin löytäminen vei sen verran aikaa, että saavuimme sen eteen vasta kaksi minuuttia shown alun jälkeen, emmekä jaksaneet odottaa 45 minuuttia seuraavan ohjelman alkua. Koska kaikki muu ohjelma oli tsekiksi eikä vakuuttanut ymmärrettävyydellään, suuntasimme puistoon kaljalle. Siinä istuskellessamme paikalle kaarsi neljä maasturia peräkärryjen kanssa, ja saimme seurata mielenkiintoista näkyä...

3538313957_6ecfac91b4.jpg

3538314727_b8840a3e17.jpg

3538315361_6cf38b2e84.jpg

3538316379_b7089ff505.jpg

3538317449_b33a6abf7d.jpg

Tästä jatkoimme Määriläiseen galleriaan katsomaan paikallista 1900-luvun taidetta. Galleria oli tupaten täynnä, ja yhdessä huoneessa sai askarrella paperilennokkeja ja lennättää niitä ympäri huonetta. Näyttelyssä lempitauluni oli František Janoušekin Tuulinen maisema. Surrealismi on yllättäen lempitaidesuuntaukseni.

3539132580_bdf48ba168.jpg

Kävimme vielä katsastamassa Brno House of Artin, jossa DJ soitti sisäpihalla musiikkia, porukka joi kaljaa ja taiteilijat myivät käsitöitään (ja minä sain bisnesidean seuraavaan teekkaritapahtumaan), ennen kuin suuntasimme terassille päivälliselle ja tästä Casino Live Tipiin. Olimme edellisenä päivänä käyneet Annan kanssa kysymässä, näyttävätkö he isoilta screeneiltään Euroviisut, ja työntekijän vastaus oli, että tätä ei oltu vielä päätetty. Logiikkani oli, että jos keräämme 20 hengen porukan, niin totta kai näyttävät. Keräsimme siis porukan, marssimme sisään, ja kysyimme huoneesta, jossa istui 0 asiakasta, miten olisi Euroviisujen kanssa. Vastaus: ei! Alkuällistyksen jälkeen yritimme epätoivoisesti löytää keskustasta jotain paikkaa, joka viisut olisi näyttänyt, mutta tuntui siltä, että tsekit olivat todella ylpeitä siitä, etteivät katso viisuja, ja mikään baari ei suostunut niitä näyttämään. Lopulta hajaannuimme, kaikkia pänni jokseenkin paljon ja minä ja ranskalaiset Anton ja Anatol lähdimme katsastamaan museoyön loppuja tapahtumia.

Poikkesimme vihannestorilla seuraamassa taikuriesitystä, kiipesimme Špilberkin linnaan katsomaan ilotulituksia ja spottasimme jotain todella erikoista...

3538323245_97ed55a85e.jpg

Brnon kaupunki oli jättänyt suljetulle kadulle monta isoa säkillistä pieniä neliskulmaisia kivetyskiviä, ja ohikulkijat olivat ilimeisesti ilman sen suurempaa tyrkkimistä mihinkään suuntaan ryhtyneet luoviksi. Tie oli monen sadan metrin alueelta erilaisten taideteosten peitossa, kun ohikulkijat olivat rakentaneet torneja, taloja...

3538322135_a1197efafa.jpg

...colosseumin...

3538321059_c2bcb22c5b.jpg

...kirjoittaneet lempibändinsä nimen asfalttiin.. Ehkä erikoisin teos oli yli kolme metriä korkea torni, jossa jäimme vain miettimään, miten tornin yläosa oli oikein tehty.

Nyt samaan syssyyn kerron vähän kahden viikon takaisesta vanhempien visiitistä. Torstaina katselimme vähän Brnota ja perjantaina kävimme autolla katsomassa Muchan slaavilaisen eepoksen jättimäisiä tauluja. Lauantaina sen sijaan lähdimme jo aikaisin aamulla Etelä-Böömiä kohti, ensimmäisenä pysäkkinämme Telčin linna ja sen vanha kaupungintori.

3528898574_f5470c3f46.jpg

Telčissä hienoa oli suuri tori, jonka laidalla olevat talot olivat kaikki kauniisti vanhan näköisiä, eikä joukkoon ollut eksynyt yhtään kommunistiajan rotiskoa.

3528899106_5592a45b57.jpg

Linnakierroksen ja lounaan jälkeen kiipesimme vielä linnan vieressä olevan kirkon torniin ihastelemaan näkymiä. Kiipeäminen oli jossain määrin pelottava, sillä rappuset ja tornin rakennelmat eivät todennäköisesti olisi täyttäneet suomalaisia turvamääräyksiä.

3528901832_11b13b903c.jpg

3528902932_1498756ff1.jpg

Tästä lähdimme eteenpäin kohti České Budějovicea ja Budweiserin tehtaita, mutta matkalla pysähdyimme kuitenkin nopeasti Třeboňissa, jossa oli meneillän jonkin sortin kesäfestarit, ja keskusta oli täynnä porukkaa. Vanhan keskustan vieressä olevat puutarhat olivat kuitenkin mukavan hiljaisia lyhyelle kävelylle.

3528092331_6d2285f77f.jpg

Budweiserille saavuttuamme saimme tietää, että unkarilainen ryhmä, jonka mukaan olimme ajatelleet lyöttäytyä, olikin vaihtanut kierroskielensä englannista tsekiksi. Näin ollen suurin osa puheesta meni ohi korviemme ja jouduimme pärjäämään pienten infolappusten kanssa.

3528092931_92d1ca56fe.jpg

Kierroksessa käytiin katsomassa kaikki oluen tuotantovaiheet ja lopussa maisteltiin panimon olutta. Eli aika standardi panimokierros. Lopussa iskä sai hienomman lasin kuin kaikki muut, koska kierroksen opas halusi jotenkin hyvittää meille vääränkielisen kierroksen.

3528909024_b9261812f6.jpg

Vihdoin kuuden maissa saavuimme Český Krumloviin, jossa yövyimme pensionaatissa, joka oli rakennettu vanhaan linnanmuurin vahtitorniin. Český Krumlovin kaupunki on päätynyt UNESCOn maailmanperintölistalle, koska se on Tsekin kaunein kaupunki, ja tämä on helppo uskoa.

3528895482_0848201fdb.jpg

Söimme iltaruokaa mustalaisravintolassa (onko se nyt poliittisesti korrektisti roma vai romani, en koskaan muista...), jonka pasta oli aika mielenkiintoista, ja tämän jälkeen kävimme teellä hippiluolassa, jonka äiti oli löytänyt.

3528922390_91e2b39b2e.jpg

Teelista oli pienen kirjan kokoinen, ja jokaisesta teelaadusta oli tarkat selostukset, joten totta kai valitsin kaikkein omituisimman kuuloisen. Kyseessä oli kiinalainen "kahviakin mustempi" tee, joka tehtiin pari senttiä halkaisijaltaan olevasta karvapallosta ja joka tuoksui ja maistui... kalalta. "Ihan okei", mutta en todellakaan kotiin ostaisi. Äiti sen sijaan osti sata grammaa lapsang souchongia, jota löytyi monen kilon pussi teekaapin kätköistä.

3528111251_94fd62b002.jpg

Tämän jälkeen äiti painui nukkumaan, mutta me menimme iskän kanssa vielä Eggenbergin pienpanimoon maistelemaan paikallisia oluita ja löysimme yllätykseksemme lasinaluset, joissa oli Eggenbergin syntytarina - suomeksi! Ennen lähtöämme iskä kysyi baarimikolta, olisiko heillä puhdasta lasinalusta annettavaksi matkamuistoksi, jolloin baarimikko antoi hänelle noin kymmenen lasinalusta sekä selityksen, että Eggenberg vie oluitaan Suomeen.

3528931658_9560d1a701.jpg

Seuraavana aamuna kävimme ennen lähtöämme katsastamassa vielä kaupungin linnan, joka oli aika valtavan kokoinen, ja josta näimme vain puolet kierroksellamme. Linnassa oli myös kaunis torni, jonne kiipesimme maisemia katsomaan.

3528113209_972a39b62e.jpg

Linnan vallihaudassa tepasteli kolme karhua, ja opaskierroksella selvisi, että karhuja on pidetty linnan valllihaudassa 1500-luvulta saakka. Linna olikin täynnä karhuntaljoja

3528926610_e9662a92ef.jpg

Opaskierroksen jälkeen kävimme vielä katsastamassa linnan puutarhat, jonka jälkeen suuntasimme takaisin autolle ja lähdimme paluumatkalle Brnoon.

3528118917_e922f7d697.jpg

Päätimme pysähtyä matkan varrella lounaalle Táboriin, joka oli toiminut hussilaisten sotilaallisena keskuksena hussilaissotien aikaan. Tábor oli kapeiden kujien labyrintti, joka oli rakennettu korkean kukkulan huipulle, joten oli helppo uskoa sen sotilaallinen merkitys. Lounastimme kreikkalaista salaattia keskustorin kupeessa olevassa kahvilassa.

Brnoon saavuttuamme iskä kävi palauttamassa auton kun taas me äidin kanssa jätimme laukut juna-asemalle ja ostimme liput Bratislavan junaan. Tämän jälkeen lähdimme The PUBiin aikaiselle päivälliselle.

3528935778_0234cef41d.jpg

The PUBin eli The Pilsern Urquell Barin erikoisuutena on jokaisessa pöydässä olevat pilsner-hanat, joista asiakkaat voivat itse annostella juomansa. Hana seuraa kulutusta, ja jokainen voi ohessa olevasta näyttötaulusta tallettaa lukemat omaan piikkiinsä. Lisäksi myös ruoka tilattiin näyttötaulusta näppäilemällä.

3528936660_e0d098828a.jpg

Tietenkin kun kulutusta pystyi mittaamaan, se myös kerrottiin muille. The PUBeja on ympäri Tsekkiä monessa kaupungissa, ja isolta screeniltä pystyi seuraamaan oman pöytänsä kulutusta suhteessa muihin pöytiin oman baarin sisällä tai ympäri maata. Ainakin iskään tämä tepsi, alla siis kuva tilanteesta, kun iskä täytti tuoppinsa vain päästäkseen Karlovy Varyn pöytä nro 9:n edelle.

3528125921_8bf37f94aa.jpg

Päivällisen jälkeen suuntasimme asemalle, jossa kerrottiin, että juna oli 20 minuuttia myöhässä. Istuimme siis asemakahvilaan odottamaan, mutta kävin silti viiden minuutin välein tarkistamassa tilanteen, mikä oli hyvä, sillä yhtäkkiä 5 minuuttia junan ilmoitetun lähtöajan jälkeen tulikin tieto, että juna onkin vain 15 minuuttia myöhässä. Eli jos olisimme odottaneet rauhassa siihen 20 minuuttiin, olisimme myöhästyneet. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja vanhemmat pääsivät junaan. Kiitos kun kävitte, oli todella hauskaa!

sunnuntai, 10. toukokuu 2009

Hellettä Bratislavassa

Kävin eilen Bratislavassa kahden kreikkalaisen (Antonis ja Maria), kahden espanjalaisen (Jorge ja Rubén) ja kahden ranskalaisen (Nicolas ja Anatol) kanssa. Vain Nicolas oli aiemmin käynyt kaupungissa, me muut olimme jättäneet Tsekkoslovakian toisen pääkaupungin viimetinkaan reissullamme.

Bratislavan vanha kaupunki on sokkeloinen pienten katujen suma, jossa on kovin vähän varsinaisia nähtävyyksiä ja enemmän labyrinttifiilistelyä. Jonkinmoiseksi nähtävyydeksi tosin voinee laskea hauskat patsaat, joita parin korttelin säteellä on useita...

3516546160_f7db7f8bac.jpg

"Man at Work". Patsaan yllä oli kolmiotienviitta, jossa tosiaan luki "Men at Work".

3515734559_d689812311.jpg

Paparazzi. Näiden kahden patsaan lisäksi ranskalainen Napoleonin aikainen sotilas nojasi puiston penkkiin, knallipäinen äijä heilutteli hattuaan ja kaupungintalon edessä sotilas seisoi vahdissa.

3515736017_290f387af2.jpg

Sain tietää vasta Bratislavassa, miksi julkisia oli mennyt niin huonosti aamulla: on kansallinen vapaapäivä Natsien kukistumisen kunniaksi! Niinpä paikallisella "Jee neukut vapautti Bratislavan" -patsaalla oli kukkia, vanhoja hyvin tärkeän näköisiä äijiä, mustia autoja, henkivartijoita ja televisiokamerat poikineen.

3516547512_59c46c62d3.jpg

Vähän aikaa poikkoiltuamme sain ovelasti houkuteltua porukan mukanani jokiristeilytoimistoon. Laivaretki Devíniin maksoi opiskelijahintaisena 4,95 euroa per henki, joten päätimme jonkin aikaa emmittyämme viettää iltapäivämme joella. Tämän jälkeen suuntasimme kaupungin suurimmalle linnalle, joka oli yltä päältä paketissa remontin takia.

3515745407_474e3c1ff5.jpg

Ei se mitään, ylhäältä oli silti hienot näkymät muualle ympäristöön... Suoraan linnan vieressä on Bratislavan "uusi silta", kommunistiaikainen ihmeellinen hökötys, joka muistuttaa lähinnä tolpan nokkaan laskeutunutta UFOa.

3515739075_d3c8eb9d45.jpg

Vähän kauempana taas näkyi kokonainen tuulimyllyarmeija...

3515739479_93374fba7b.jpg

Hieman karttaa tiirailtua selvisi syykin: Mahdollisesti Euroopan tuulivoimamyönteisin maa Itävalta oli suoraan edessä päin kolmen kilometrin päässä ja horisontin tuulimyllyt sijaitsivat siellä.

3515744745_00df3d31cd.jpg

Linnan ja lounaan jälkeen olikin aika risteilylle. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme noin Suomenlinnan lautan kokoisen aluksen, jonka yläkannella oli istumapaikkoja. Kuvassa Rubén ja Maria sekä UFO-sillan alapuoliset graffitit. Matka ylävirtaan kesti yli tunnin, kun taas alavirtaan tultiin puolessa tunnissa.

3516559066_f6288e571a.jpg

Bratislava jäi joella nopeasti taakse, ja suurimman osan matkasta seurasimme joen kummallakin puolella rauhallista luontoa. Jonkin verran näkyi retkeilijöitä, telttoja, kanootteja ja soutuveneitä.

3516559564_d5a1e52f68.jpg

Lähes koko matkan ajan Antonis (oikealla) opetti Nicolas'lle kreikkaa. Itse taas laitoin kuulokkeet päähän ja keskityin kirjaan auringon paistaessa ja pienen tuulenvireen käydessä. Lämpötila varjossa oli ehkä 27C.

3515750183_bce3d594b8.jpg

Perillä upeat Devínin linnan rauniot nousivat yläpuolellemme. Valitettavasti olimme sen verran myöhään liikkeellä, että emme päässet sisään linnaan (tai näkymiä tarkastelemaan), mutta sen sijaan tutkimme linnaa ulkoa päin jonkin aikaa ja tämän jälkeen päätimme katsella vähän ympäröivää Devínin kylää. Löysimme paikan, joka mainitsi olevansa "Art Gallery and Cafe". Kun astuimme portista sisälle puutarhaan, innokas ikäisemme mies ponnahti pystyyn ja pyysi saada maistattaa meillä paikallisia viinejä. Ihmeelliset litkut maistuivat lähinnä joltain marjalikööriltä, mutta välimeren porukkaan se jostain syystä upposi, ja mukaan lähti pullo paikallisia tuotteita. Käväisimme myös taidegalleriassa, joka löytyi talon sisältä, ja koko ajan olimme ainoat asiakkaat.

3515752935_1324ca67ac.jpg

Takaisin kävellessämme Rubén onnistui nyrjäyttämään nilkkansa sellaiseen kuntoon, että hän pääsi liikkumaan lähinnä vahvasti tuettuna tai kannettuna. Bratislavaan päästessämme kello oli vähän yli kuusi, mutta juna lähti sunnuntaiaikataulujen takia vasta yhdeltätoista illalla. Niinpä päädyimme Formula1-henkiseen kahvilaan istuskelemaan ja tämän jälkeen Slovak Pubiin, jossa nautimme paikallista ruokaa, joka ei paljoa eronnut tsekkiläisestä. Pubi oli hauskasti opiskelijamyönteinen, sillä pubin itse tuottamaa olutta ei myyty muille kuin yliopisto-opiskelijoille, ja tenttikausien aikaan klo 11-12 ja 15-16 pubista olisi saanut ilmaisen keiton ja pienen limun, jos pystyi todistamaan käyneensä tentissä saman päivän aikana. Pubissa myös tapasimme Tomasin, Anatolin slovakkikaverin, joka opiskeli Brnossa mutta oli käymässä vanhempiensa luona.

3516565304_f6582e8060.jpg

Vasemmalta Tomas, Antonis, Rubén, Maria, Nicolas ja Jorge odottelemassa juna-asemalla. Tulimme nimittäin asemalle hyvissä ajoin yli puoli tuntia ennen junan lähtöä vain huomataksemme, että juna oli 25 minuuttia myöhässä. Mikään paikka ei enää ollut auki, joten istuimme tunnin aseman kylmillä rappusilla. Sain viihdyttää porukkaa kertomuksella suomalaisista jääteistä ("Your sea freezes?! A road on ice?!? How do you brake on ice!") sekä nastarenkaista ("How can there be metal in the tire? Won't it break?").

Junaan noustuamme löysimme ensimmäisenä vaunut, jotka olivat matkalla Puolaan, ja sen jälkeen vaunut, jotka pysähtyivät jo Breclavissa. Vihdoin konduktööri neuvoi meidät vaihtamaan Breclavissa junan toiseen päähän, josta löytyisivät Brnon vaunut. Kyseisissä vaunuissa oli vain yksi ongelma: ne haisivat järkyttävästi jalkahieltä, koska jokaisessa kopissa joku vanha äijä oli ottanut kengät pois jalasta ja rötkötti vähintään kahdella penkillä. Olimme onnellisia päästessämme vihdoin Brnoon puoli kahden maissa, vaikka jouduimmekin odottelemaan yöbussia vielä puoli tuntia. Sänky ei ole koskaan tuntunut niin mukavalta kuin eilen.

lauantai, 9. toukokuu 2009

Swing like a Monkey, malaka!

Avasin tänään kevään lenkkeilykauden pyrähtämällä vartin juoksumatkan kauempaan lähikauppaan. Oli mukava huomata, kuinka keveästi juoksu sujui, vaikka edellisestä kerrasta on aikaa; ilmoittauduin nimittäin viikko sitten taas Naisten Kymppiin.

Myös torstaina tuli urheiltua, sillä International Student Club järjesti käynnin Jungleparkiin, jonne oli puiden latvoihin rakennettu seikkailurata. Noin kolmekymmentä erilaista rataosuutta puusta puuhun, osa helppoja, osa tajuttoman vaikeita. Meillä oli turvavaljaat, joille tuli käyttöä kun osa porukasta putoili radalta - itse en tähän joukkoon kuulunut! Radan läpikäynti kesti lähes kaksi tuntia, ja seuraavana päivänä hauikset ja olkapäiden ja yläselän lihakset olivat hellänä.

Kesän saapumisen on huomannut muustakin kuin kuumista keleistä, nimittäin väen vähenemisestä. Ripotellen vaihtarit palaavat omiin kotimaihinsa, ja kalenteri täyttyy läksiäiskutsuista. Tiistaina kolme bretagnelaista arkkitehtiopiskelijaa piti omat läksiäispippalonsa, jotka alkoivat piknikillä asuntolan takana kohoavan mäen huipulla. "Kylmän sään" (+15C) takia paikalle vaivautui itse bretagnelaisten lisäksi vain heidän lähimmät ranskalaiset kaverinsa - sekä minä ja Epp. Pimeyden laskeuduttua sytytimme ison nuotion, jonka ympärillä istuimme fiilistelemässä, ja kun tämän päälle yksi lähtijöistä, Tristan, soitti nokkahuilulla bretagnelaista kansanmusiikkia, tunnelma oli jossain määrin maaginen.

Itse tulen kotiin 24.5. Vaikka lähtö tuntuu kaihoisalta, kotiin ja siihen, ettei tarvitse asua samassa huoneessa kenenkään espanjalaisen kanssa, on jo ikävä.

keskiviikko, 29. huhtikuu 2009

ÖRIÖRIÖRIÖRI

Kävin tänään kaupungilla ja koulussa, ja takaisin tullessani asuntolani takapihalla pauhasi rokkifestarit. Lavalla joku tsekkibändi soitti vuoroin metallia, punkkia ja poppia, ja nurmikolla istuvien ihmisten lomassa oli pari kaljatelttaa. Mitä ihmettä? Mistä tämä tuli?

Ikkunaa auki pitäessä musiikki kuuluu huoneeseen melkein selkeänä. Tai kuuluisi, elleivät kaksi espanjalaista tyttöä huoneessa hoilaisi oopperaa.

Mutta nyt lähtö keskustaan katsomaan, kun Suomi (toivottavasti) hakkaa Tsekin jääkiekon MM-kisoissa...

tiistai, 28. huhtikuu 2009

Terveysruokaa ja reippailua

Sain tänään valaistuksen: paikallinen ruoka nyt vaan on todella lihottavaa ja epäterveellistä, eikä siitä pääse mihinkään. Lisäksi muistin, että tykkään ruuanlaitosta. Tästä luonnollinen johtopäätös oli kotiruoan teko lounaaksi, joksi valikoitui Trendin ohjeen mukaan tabboulah eli couscousta tomaatilla, punasipulilla, paprikalla, persiljalla ja erinäisillä mausteilla. Ohjeen mukaan olisi pitänyt olla minttua ja korianteria, mutta kumpaakaan ei paikallisesta kaupasta löytynyt kuivattuina. Sen sijaan kuivattua meiramia ja kuminaa oli yhteensä noin metri ja loput maustepussit olivat valmiita sekoituksia: "lihapata", "kiinalainen wok" tai "lihapullat". Kukaan ei ole ilmeisesti ajatellut täällä, että kuluttaja voisi haluta itse päättää oman ruokansa maustamisesta.

3480262552_9d9a62615a.jpg

Iltapäivällä kävin läpi kertyneitä kuvia ja sain prosessoitua peräti yhden päivän verran Lotan, Mikaelin ja minun reissua. Siispä ajassa taaksepäin yli viikon päähän perjantaille, jolloin lähdimme aikaisin aamulla kohti Mikulovin kylää. Kylä oli rakentunut kukkulalle, jonka laella oli ihan kiva barokkilinna. Linnaan pääsi tutustumaan ohjatulla turistikierroksella, joita oli tunnin välein: odotimme siis 55 minuuttia ja olimme ainoat asiakkaat, eikä opas puhunut kuin pari hassua sanaa englantia.

3479456813_701bcaa78b.jpg

Linnan kellarista löytyi Euroopan toiseksi suurin viinitynnyri, joka oli rakennettu sinne yli sata vuotta sitten. Tynnyriin mahtuu noin 100 000 litraa viiniä, eikä se mahtuisi kokonaisena ovesta ulos. Tynnyrin innoittamana vuokrasimme pyörät tarkoituksena tutustua johonkin lähiseudun viinitilaan.

3479607435_c3195ce70b.jpg

Koska Lotta ja Mikael eivät olleet käyneet Itävallassa aiemmin, ja Mikulov sijaitsi pari kilometria rajasta, reittivalintamme oli aika selvä. Poljimme siis Itävallan puolelle, ihastelimme maisemia ja nautimme ensimmäisessä (ja viimeisessä) vastaan tulevassa pubin tapaisessa lounaan sekä vehnäoluet, joita Tsekeistä ei pahemmin löydy.

3480272098_5714c1b91b.jpg

Sää oli vaihteleva: ajoittain aurinkoinen, suurimmaksi osaksi pilvinen ja vartin verran yhdessä kohtaa ripotteli. Totesimme, että oli juuri oikea keli pyöräreissulle, sillä ei tullut kuuma eikä kylmä. Ilmeisesti tsekit eivät tätä olleet tajunneet, sillä olimme ainoat pyöräilijät, ja pyörävuokraamon täti oikein ihmetteli, että miten te nyt tänään haluatte mitään vuokrata kun "It's not good weather". Yllä olevassa kuvassa muuten näkyy horisontissa yhteensä ehkä 15 tuulimyllyä. Tsekin puolella tuulimyllyjä ei taida olla ainuttakaan.

3480269190_232b115eb6.jpg

Yhdessä kohtaa kulkemamme peltojen keskellä menevä pikkutie kävi aivan rajan tuntumassa, ehkä jopa pari metriä Tsekkien puolella, ja palasi sitten takaisin Itävallan puolelle. Tästä huomioksi oli yksi ainut kyltti, ja tien kummallakin puolella peltoaukiot jatkuivat pitkälle. Kävi mielessä, että mitenköhän 30 vuotta sitten, kun rautaesiriippu kulki tämänkin peltotien poikki.

3479464815_261e3c4ccf.jpg

Vihdoin neljän maissa iltapäivällä saavuimme takaisin Tsekkien puolelle Valticen kylään, josta Mikulovin turisti-info oli poiminut meille viinikellarin, jossa voisi käydä. Pelkäsimme, että olisimme jo liian myöhässä ja kellari olisi mennyt kiinni illaksi, mutta paikalliset kertoivatkin meille sen vasta avautuvan viideltä, joten odottelimme auringossa parikymmentä minuuttia. Olimme viinikellarin illan ensimmäiset asiakkaat - ja ensimmäisen puolen tunnin ajan myös ainoat - jonka ansiosta viinikellarinpitäjä kierrätti meitä innoissaan kellarin jokaisessa kolkassa ja näytti myös joitain "Off Limits" -alueita.

3479468885_33c0873fe0.jpg

Viinikellarinpitäjä oli eläkkeellä oleva entinen paikalliskoulun liikunnanopettaja Vladimir, joka oli harrastanut viinejä pienestä pitäen. Aluksi hän totesi osaavansa "No English" ja tiedusteli meiltä, osaammeko saksaa. Mikael vastasi osaavansa hyvin vähän, ja hän naurahti että joo, hyvin vähän hänkin osaa. Kun yritin kommunikoida takaisin alkeellisella tsekillä, hän innostui ja selitti meille ummet ja lammet asiaa, josta reilusti yli puolet meni meiltä ohi, ja siitä toisestakin puolesta emme olleet ihan varmoja. Joka tapauksessa erittäin mukava mies, ja sainpa minä treenattua tsekin puhumista aidossa tilanteessa: mikä sinun nimesi on? Mistä olet kotoisin? Kuinka monta kertaa noita fraaseja edes tulee käytettyä vieraassa kielessä...

3480275966_b0d9b3b6c8.jpg

Viineistä voi sanoa sen verran, että punaviinit eivät olleet mitään erikoisia, mutta valkkareiden joukosta löytyi todella hyviä yksilöitä. Päädyimme ostamaan kassit täyteen tuliaisia, josta Vladimir oli erittäin innoissaan. Paluumatka kesti odotettua pitempään, koska olimme väsyneitä päivän polkemisesta, ja lopputulos oli että palattuamme Mikuloviin viimeiset julkiset yhteydet Brnoon olivat jo menneet. Olimme vähän huolissamme, kunnes keksimme kysyä, kuinka paljon taksi maksaisi: noin 40 euroa. Totesimme että ei paha, mutta syömme ensin, ja päädyimme nauttimaan erittäin herkullisen aterian pyöriä vuokraavan hotellin ravintolassa ennen kotimatkaa.

Siis saldona: 32 kilometria pyöräilyä, pari pulloa valkkaria ja pari pulloa skumppaa Lotalle ja Mikaelille, 40 euron taksimatka kotiin keskellä yötä, pieni hiprakka Vladimirin maisteluannoksista viiniä sekä kipeä takapuoli. Ei paha suoritus yhdeltä päivältä.

Laitoimme tänään vihdoin Iiron kanssa webcamit ja Skypen kuntoon ja totesimme, että Iiron mokkulan kaista riittääkin ihan hyvin Skypekäyttöön, joten olimme ihan turhaan jättäneet säätämättä aikaisemmin. Siis jos joku haluaa tänne soittaa, minut löytää Skypestä käyttäjänimellä muorra.