Täällä Tsekissä huoneen jakaminen jonkun toisen kanssa ei ole erikoista vaan oletusarvo. Niin kuin Suomessa kaupataan huoneita soluista, täällä kaupataan sänkyjä soluista. Niinpä minullakin kahden huoneen solussa asuu neljä tyttöä: mongolialainen Hatha, espanjalainen Maria ja oma huonetoverini, myöskin espanjalainen Irene.

Irene vaikuttaa mukavalta tytöltä, mutta emme normaalisti puhu paljoa, sillä hänen englanninkielen taitonsa on sen verran heikko - ainakin hänen omasta mielestään. Veikkaan, että jos hän yrittäisi puhua englantia parin viikon ajan päivittäin, niin hän puhuisi kieltä sujuvasti, mutta täällä hän viettää aikaansa lähinnä muiden espanjalaisten kanssa, kuten suurin osa espanjalaisista. Jos minulla on jotain monimutkaisempaa asiaa Irenelle, tai toisin päin, Maria yleensä tulkkaa välillämme.

Tällä hetkellä Irene vetää sikeitä, vaikka tiedän hänen kurssinsa luennon alkavan 3 minuutin päästä. Jotenkin suomalaisten opiskelijoiden myöhästely palaa oikeisiin mittasuhteisiinsa, kun katsoo espanjalaisia opiskelijoita täällä luennoilla. Paria poikkeusta lukuunottamatta kukaan ei ole ikinä tullut luennolle vähemmän kuin 20 minuuttia myöhässä.

Viime viikonlopun espanjalaiset viettivät Krakowassa tutustuen kaupunkiin, ja Hathakin oli poissa, joten sain koko kämpän itselleni. Ihanaa! Reissulta palattuaan Irene hyppi innoissaan kämpässä uuden peiton kanssa. Ymmärsin tunteen, sillä asuntolan peitot ovat vähän liian pieniä ja aika raskaita, ja tuo peitto vaikutti isolta mutta kevyeltä, juuri sellaiselta mitä itsekin olen kaivannut. Meinasin kysyä, kuinka paljon peitto maksoi, kun Maria kertoi Irenen pöllineen peiton hostellista. Olin vähän hämilläni: suomalaiset pöllivät pyyhkeitä, joo, mutta kokonainen peitto... ja hostelliyö oli varmaan maksanut vähemmän kuin peiton todellinen arvo. Toivottavasti kukaan ei ollut antanut luottokorttinumeroaan hostellille varauksen yhteydessä, ja tiedänpähän itse olla antamatta vastaavien reissujen yhteydessä, koska muuten saattaa kortille tulla yllättäviä jälkiseuraamusmaksuja.

Reissuista puheen ollen, itse olen lähdössä ensi viikonloppuna Eppin, Villen, Mariannen ja ehkä jonkun neljännen kanssa (emme ole vielä sellaista löytäneet) roadtripille eteläiseen Bohemiaan. Aiomme vuokrata auton ja ajella ympäriinsä sinne, minne huvittaa, pysähtyen missä halutaan. Ainoa lukkoon lyöty tavoite on Plzeň ja Plzeňský Prazdrojn panimo, joka valmistaa mm. Pilsner Urquellia, Gambrinusta ja Kozelia, ja jossa on englanninkielinen panimokierros lauantaina klo 14:15.